Karibia part 2: 15.-16.2.

Koska kouluhommien tekeminen ei tunnu yhtään sen paremmalta täällä Atlantin toisella puolella, vedän mieluummin kunnon throwbackin ja jatkan kirjoittamista Karibian reissusta.

Day 3. Charlotte Amalie, St.Thomas.

Sunnuntaiaamuna laiva ankkuroi itsensä Charlotte Amalien satamaan. Käytiin kaverin kanssa aamupalalla, joka olikin astetta huikeampi. Siellä kun nimittäin syötiin aamupala listalta valikoituna ja murotkin tuotiin pikku paketissa nenän eteen. Vedimme kunnon överit, jonka jälkeen palattiin hyttiin vaihtamaan vaatteet ja painuttiin haistelemaan mitä Neitsytsaarilla on tarjottavanaan.

Edellisenä päivänä oltiin käyty luennolla, jossa esiteltiin kaikkien saarien shoppailumahdollisuuksia, josta saadut kupongit piti tietenkin ottaa mukaan. Perisuomalaisena ilmaisesta tavarastahan EI kieltäydytä.

Heti sataman vieressä olisi ollut ostoskeskus, mutta päivän ollessa sunnuntai, eikä kello ollut vielä lähelläkään kahtatoista, kaupat olivat suljettuina. Päätimme kävellä noin puolentoista kilometrin päässä olevaan Charlotte Amalien keskustaan, jonne johti kävelytie suoraan satamasta. Samalla sai tietenkin räpsittyä kuvia oikein urakalla.

Ensimmäinen kohde saavutettu!

Yacht Haven mall

Melkein kaikki kaupat oli suljettu kun käveltiin mallin läpi

Jahtisataman huvimaja

Tän lähempää ei laivoista saanut kuvia ottaa

Kävelytie keskustaan

Meidän laiva

Yksi erittäin hämäävä asia Charlotte Amaliessa (ja myös myöhemmin huomattu muilla saarilla), oli brittiläinen liikennekulttuuri. Autot ajoivat aaaaaivan väärällä puolella tietä ja hetken sai totutella että oppi katsomaan oikeaan suuntaan ennen kuin ylitti tien.

Päästyämme keskustaan, törmäsinne torikojuihin, joissa myytiin lähinnä piraattikamaa; laukkuja, lompakkoja, aurinkolaseja yms. Itsekin tuli ostettua "Michael Korsin" pikkulaukku pakon edessä, kun en viittiny Vuittonin kanssa kävellä muissa kohteissa. Laukku oli suhteellisen hintainen ($25), tosin sekin oli tinkimisen kautta enkä halua ees tietää paljon kaveri teki voittoa..

Kojuilta suuntasimme varsinaiseen downtowniin, joka tuntui kattavan lähinnä korukauppoja vieri vieren. Kuten shoppailuoppaamme Derek (Kyllä, laivalla oli shoppailuOPAS) kertoi luennolla, jalokivet ovat Karibialla erittäin edullisia ja monet jenkit pursuavine lompakoineen (okei, ehkä oma käsitys, mutta jos kerran ne ostavat timanttikorvikset, kun ne maksavat VAIN $1300, niin ymmärrätte varmaan) laumoittivat näitä liikkeitä. Itsekin eksyin paikalliseen Diamonds International -liikkeeseen, sillä olin saanut kupongin, jolla sai ilmaisen rannekorun, johon pystyi keräämään riipuksen (charmin) jokaisesta kohteesta, josta kyseinen liike löytyi. St.Thomasilla charm oli tietenkin laukku, sillä St.Thomas on Karibian shoppailupääkaupunki. Näin suomalaisesta näkökulmasta jälleen, tuli lähinnä kuolattua paikallisten alkoholien hinnoille. Litran pullo Bacardia kun maksoi $12 ja paikalliset merkit vielä vähemmän. Ikävä kyllä alkoholia ei tullut ostettua ollenkaan, vaikka poikaystävälle olisi ollut kiva viedä Stolichnaya-pullo (litran pullo $14), sillä USA:n ja Kanadan tuontirajoitukset ovat sen verran tiukat..

Hetken kierreltyämme koitti se varsinainen pääohjelma: Wi-fin metsästys. Derek oli myös kertonut eräästä rantabaarista, josta löytyisi ilmainen wi-fi, joten suuntasimme sinne ja viivyimme varmaan tunnin, sillä kukaan kotona ei vielä tässä vaiheessa tiennyt ettei mua tavoittaisi ollenkaan ellen ole hotspotin lähettyvillä. Mutta kyllähän niissä maisemissa kelpasi drinkkiä nautiskella.

Baarilta päädyttiin suuntaamaan takaisin laivalle, sillä kummallakaan ei ollut oikeastaan halua (tai rahaa) shoppailla, ja lounasaika oli alkamassa.

Ehdimme kävellä ehkä noin 100 metriä, kun koko päivän hieman huonoa ennustellut sää vihdoin alkoi. Sade alkoi ensin pienenä tihkuna, joten ajateltiin, että kyllähän me nyt voidaan jatkaa matkaa laivalle, ei haittaa jos vähän kastuu. Kävellään taas noin 200 metriä, kun taivas repes. Tällä välillä ei ollut oikeastaan muuta suojaa kuin hypätä bussikatoksen alle venaamaan milloin sade loppuisi. Eipä se katoskaan paljoa auttanut, vaan olin aika lailla reisistä alaspäin aivan litimärkä. Ehdittiin kuitenkin odotella vain noin 15 minuuttia, kun sade hellitti ja päästiin jatkamaan matkaa. Laivaan päästyämme oltiinkin melkein jo kuivia kun ilma oli sen verran lämmin.

Pikaisesti hyttiin viemään tavaroita ja sieltä suunnattiin lounaalle. Suurinpiirtein tästä päivästä alkaen alkoi myös se yletön syöminen... Kolmen ruokalajin lounas oli ihan perussettiä, vaikka hieman yrittikin katsoa mitä sinne lautaselle tuli lapattua. Mutta jälkkärinä joka päivä olleita kääretortun palasia en vaan voinut vastustaa!

Sää oli hieman parempi, joten päätin rohkeasti mennä kokeilemaan onneani aurinkokannelle, missä viihdyinkin parin tunnin ajan postikortteja kirjoitellessa ja lukiessa. Sään muuttuessa kylmemmäksi siinä neljän-viiden pintaan, päätin rohkaistua kokeilemaan laivan kuntosalia. Sali sijaitsi laivan 12.kerroksessa ja juoksumatot sekä crosstrainerit oli asetettu mukavasti lattiasta kattoon ulottuvien ikkunoiden eteen, jolloin pystyi katsomaan merelle treenatessa. Mikäs siinä. Sali oli muutenkin todella hyvin varusteltu, minkä lisäksi joka päivä oli paikalla useampi personal trainer tarpeen tullen ohjaamassa ja auttamassa. Noin tunnin hikoilun jälkeen suuntasin takaisin hyttiin, ja aloitin valmistelun iltaa varten. Meillä oli sunnuntaina myös ensimmäinen kahdesta formal-nightistä, jolloin kiinnitettiin ehkä hieman enemmän huomiota ulkonäköön ja naiset pukeutuivat cocktailmekkoihin ja miehet pukuihin tai smokkeihin. Muutoin oli aika perusilta: Vatsa täyteen herkullista ruokaa ja sen jälkeen lyllerrettiin masun viereen nukkumaan.


Day 4. Basseterre, St.Kitts.

Reissun neljäntenä päivänä (risteilyn kolmantena) saavuttiin Basseterreen. Sää oli hieman suotuisampi, joten päätin aamupalan jälkeen suunnata aurinkokannelle leikkimään lahnaa. Väriä ei ollut tähän mennessä oikeastaan tarttunut, kiitos huonon sään, mutta brunaa oli pakko saada. Tähän väliin voin kertoa, että käytetty aurinkorasva oli hikoilun- ja vedenkestävä spf 60. Halusinhan kuitenkin brunaa, en melanoomaa. Muutaman tunnin jälkeen suuntasin lounaalle, sillä yhdeltä alkoi yksi meidän kahdesta retkestä: Island History & Rum Tasting. Tähän väliin fun fact: St.Kittsillä on enemmän apinoita kuin ihmisiä. Tämän vuoksi myös charmini oli apina.

Toka kohde saavutettu

 Nousimme muun joukkion kanssa minibussiin, jossa oppaanamme toimi Michael. Kiertäisimme ensin ympäri saarta, jonka jälkeen saapuisimme entiselle plantaasille, jossa pääsisimme maistamaan rommia.

Keskusaukio, jossa myytiin ennen orjia

Brittiläisen hallinnon jäänne

Kaupungin vanhin rakennus, entinen vankila

Plantaasi

Saavuttuamme plantaasille hostess otti meidät vastaan. Aluksi kiersimme ympäri plantaasin tiloja, jonka jälkeen pääsisimme maistelemaan rommeja. Alkumaljoiksi saimme kuitenkin tujaukset rommia, jonka maku piti selvittää itse (mangoa). Itse sain tämän oikein, vaikka päällimmäisenä rommista jäikin mieleen vain se, miten tujua se oli :D St.Kittsillä oli tulopäivänämme äänestyspäivä, mikä tarkoitti sitä, että missään ei saanut myydä alkoholia. Saisimme siten vain maistella rommeja tänään, sillä niitä ei ollut mahdollista myydä.

Plantaasin vanha kylpyamme

Sisäpiha

Näkymät ihan ok

 Koko kierroksen aikana saimme maisteltavaksi mangorommin lisäksi lime-, kahvi- sekä spiced-rommia. Mahdollisuutena olisi ollut myös maistaa harsh-rommia, mutta ajattelin ettei se olisi niinkään järkevä ajatus, sillä rommit tuntuivat sen verran vahvoilta. Pian selvisi myöskin syy. Meidän maistelemat rommit kun olivat 72-prossasia, joten ei ihmekään jos alkoi vähän jo päässä tuntumaan.

Spiced-rommi.

Rommimaistelun jälkeen suuntasimme takaisin bussiin ja suuntasimme kohti satamaa. Tulimme hieman eri reittiä takaisin, joten sain räpsittyä muutamia kuvia lisää ennen laivaan paluuta.

Karibialaisten suosima bisse, josta he ovat erittäin ylpeitä

 Laivalla menimme viemään ylimääräiset tavarat hyttiin, jonka jälkeen suuntasimme syömään välipalaa (supistettu lounaspöytä). Sieltä suunnattiin kannelle ottamaan kuvia maisemista, sekä auringonlaskusta.

 Ilta jatkui siitä tuttuun malliin, ensin salille ja sieltä pienen puuteroinnin jälkeen syömään. Tarkoituksenani oli ottaa kuvia joka ilta syömistäni ruuista, sillä ne todella maistuivat yhtä hyviltä kun näyttivät, mutta jostain syystä edessä oli aina tyhjä lautanen ennen kuin muistin kuvaa ottaa.. Tässä kuitenkin yksi illan ruokalajeista, eli perus kana-caesar.

 Myöhemmin jatketaan. Huomenna tj tasan kuukausi, ja hieman tuntuu että loppuajan tulen tykittämään tänne hieman enemmän asiaa, sillä tuntuu että vielä vaikka mistä on jäänyt kirjoittamatta!

Kirjoittelemisiin,
Pia