Karibia part 2: 15.-16.2.

Koska kouluhommien tekeminen ei tunnu yhtään sen paremmalta täällä Atlantin toisella puolella, vedän mieluummin kunnon throwbackin ja jatkan kirjoittamista Karibian reissusta.

Day 3. Charlotte Amalie, St.Thomas.

Sunnuntaiaamuna laiva ankkuroi itsensä Charlotte Amalien satamaan. Käytiin kaverin kanssa aamupalalla, joka olikin astetta huikeampi. Siellä kun nimittäin syötiin aamupala listalta valikoituna ja murotkin tuotiin pikku paketissa nenän eteen. Vedimme kunnon överit, jonka jälkeen palattiin hyttiin vaihtamaan vaatteet ja painuttiin haistelemaan mitä Neitsytsaarilla on tarjottavanaan.

Edellisenä päivänä oltiin käyty luennolla, jossa esiteltiin kaikkien saarien shoppailumahdollisuuksia, josta saadut kupongit piti tietenkin ottaa mukaan. Perisuomalaisena ilmaisesta tavarastahan EI kieltäydytä.

Heti sataman vieressä olisi ollut ostoskeskus, mutta päivän ollessa sunnuntai, eikä kello ollut vielä lähelläkään kahtatoista, kaupat olivat suljettuina. Päätimme kävellä noin puolentoista kilometrin päässä olevaan Charlotte Amalien keskustaan, jonne johti kävelytie suoraan satamasta. Samalla sai tietenkin räpsittyä kuvia oikein urakalla.

Ensimmäinen kohde saavutettu!

Yacht Haven mall

Melkein kaikki kaupat oli suljettu kun käveltiin mallin läpi

Jahtisataman huvimaja

Tän lähempää ei laivoista saanut kuvia ottaa

Kävelytie keskustaan

Meidän laiva

Yksi erittäin hämäävä asia Charlotte Amaliessa (ja myös myöhemmin huomattu muilla saarilla), oli brittiläinen liikennekulttuuri. Autot ajoivat aaaaaivan väärällä puolella tietä ja hetken sai totutella että oppi katsomaan oikeaan suuntaan ennen kuin ylitti tien.

Päästyämme keskustaan, törmäsinne torikojuihin, joissa myytiin lähinnä piraattikamaa; laukkuja, lompakkoja, aurinkolaseja yms. Itsekin tuli ostettua "Michael Korsin" pikkulaukku pakon edessä, kun en viittiny Vuittonin kanssa kävellä muissa kohteissa. Laukku oli suhteellisen hintainen ($25), tosin sekin oli tinkimisen kautta enkä halua ees tietää paljon kaveri teki voittoa..

Kojuilta suuntasimme varsinaiseen downtowniin, joka tuntui kattavan lähinnä korukauppoja vieri vieren. Kuten shoppailuoppaamme Derek (Kyllä, laivalla oli shoppailuOPAS) kertoi luennolla, jalokivet ovat Karibialla erittäin edullisia ja monet jenkit pursuavine lompakoineen (okei, ehkä oma käsitys, mutta jos kerran ne ostavat timanttikorvikset, kun ne maksavat VAIN $1300, niin ymmärrätte varmaan) laumoittivat näitä liikkeitä. Itsekin eksyin paikalliseen Diamonds International -liikkeeseen, sillä olin saanut kupongin, jolla sai ilmaisen rannekorun, johon pystyi keräämään riipuksen (charmin) jokaisesta kohteesta, josta kyseinen liike löytyi. St.Thomasilla charm oli tietenkin laukku, sillä St.Thomas on Karibian shoppailupääkaupunki. Näin suomalaisesta näkökulmasta jälleen, tuli lähinnä kuolattua paikallisten alkoholien hinnoille. Litran pullo Bacardia kun maksoi $12 ja paikalliset merkit vielä vähemmän. Ikävä kyllä alkoholia ei tullut ostettua ollenkaan, vaikka poikaystävälle olisi ollut kiva viedä Stolichnaya-pullo (litran pullo $14), sillä USA:n ja Kanadan tuontirajoitukset ovat sen verran tiukat..

Hetken kierreltyämme koitti se varsinainen pääohjelma: Wi-fin metsästys. Derek oli myös kertonut eräästä rantabaarista, josta löytyisi ilmainen wi-fi, joten suuntasimme sinne ja viivyimme varmaan tunnin, sillä kukaan kotona ei vielä tässä vaiheessa tiennyt ettei mua tavoittaisi ollenkaan ellen ole hotspotin lähettyvillä. Mutta kyllähän niissä maisemissa kelpasi drinkkiä nautiskella.

Baarilta päädyttiin suuntaamaan takaisin laivalle, sillä kummallakaan ei ollut oikeastaan halua (tai rahaa) shoppailla, ja lounasaika oli alkamassa.

Ehdimme kävellä ehkä noin 100 metriä, kun koko päivän hieman huonoa ennustellut sää vihdoin alkoi. Sade alkoi ensin pienenä tihkuna, joten ajateltiin, että kyllähän me nyt voidaan jatkaa matkaa laivalle, ei haittaa jos vähän kastuu. Kävellään taas noin 200 metriä, kun taivas repes. Tällä välillä ei ollut oikeastaan muuta suojaa kuin hypätä bussikatoksen alle venaamaan milloin sade loppuisi. Eipä se katoskaan paljoa auttanut, vaan olin aika lailla reisistä alaspäin aivan litimärkä. Ehdittiin kuitenkin odotella vain noin 15 minuuttia, kun sade hellitti ja päästiin jatkamaan matkaa. Laivaan päästyämme oltiinkin melkein jo kuivia kun ilma oli sen verran lämmin.

Pikaisesti hyttiin viemään tavaroita ja sieltä suunnattiin lounaalle. Suurinpiirtein tästä päivästä alkaen alkoi myös se yletön syöminen... Kolmen ruokalajin lounas oli ihan perussettiä, vaikka hieman yrittikin katsoa mitä sinne lautaselle tuli lapattua. Mutta jälkkärinä joka päivä olleita kääretortun palasia en vaan voinut vastustaa!

Sää oli hieman parempi, joten päätin rohkeasti mennä kokeilemaan onneani aurinkokannelle, missä viihdyinkin parin tunnin ajan postikortteja kirjoitellessa ja lukiessa. Sään muuttuessa kylmemmäksi siinä neljän-viiden pintaan, päätin rohkaistua kokeilemaan laivan kuntosalia. Sali sijaitsi laivan 12.kerroksessa ja juoksumatot sekä crosstrainerit oli asetettu mukavasti lattiasta kattoon ulottuvien ikkunoiden eteen, jolloin pystyi katsomaan merelle treenatessa. Mikäs siinä. Sali oli muutenkin todella hyvin varusteltu, minkä lisäksi joka päivä oli paikalla useampi personal trainer tarpeen tullen ohjaamassa ja auttamassa. Noin tunnin hikoilun jälkeen suuntasin takaisin hyttiin, ja aloitin valmistelun iltaa varten. Meillä oli sunnuntaina myös ensimmäinen kahdesta formal-nightistä, jolloin kiinnitettiin ehkä hieman enemmän huomiota ulkonäköön ja naiset pukeutuivat cocktailmekkoihin ja miehet pukuihin tai smokkeihin. Muutoin oli aika perusilta: Vatsa täyteen herkullista ruokaa ja sen jälkeen lyllerrettiin masun viereen nukkumaan.


Day 4. Basseterre, St.Kitts.

Reissun neljäntenä päivänä (risteilyn kolmantena) saavuttiin Basseterreen. Sää oli hieman suotuisampi, joten päätin aamupalan jälkeen suunnata aurinkokannelle leikkimään lahnaa. Väriä ei ollut tähän mennessä oikeastaan tarttunut, kiitos huonon sään, mutta brunaa oli pakko saada. Tähän väliin voin kertoa, että käytetty aurinkorasva oli hikoilun- ja vedenkestävä spf 60. Halusinhan kuitenkin brunaa, en melanoomaa. Muutaman tunnin jälkeen suuntasin lounaalle, sillä yhdeltä alkoi yksi meidän kahdesta retkestä: Island History & Rum Tasting. Tähän väliin fun fact: St.Kittsillä on enemmän apinoita kuin ihmisiä. Tämän vuoksi myös charmini oli apina.

Toka kohde saavutettu

 Nousimme muun joukkion kanssa minibussiin, jossa oppaanamme toimi Michael. Kiertäisimme ensin ympäri saarta, jonka jälkeen saapuisimme entiselle plantaasille, jossa pääsisimme maistamaan rommia.

Keskusaukio, jossa myytiin ennen orjia

Brittiläisen hallinnon jäänne

Kaupungin vanhin rakennus, entinen vankila

Plantaasi

Saavuttuamme plantaasille hostess otti meidät vastaan. Aluksi kiersimme ympäri plantaasin tiloja, jonka jälkeen pääsisimme maistelemaan rommeja. Alkumaljoiksi saimme kuitenkin tujaukset rommia, jonka maku piti selvittää itse (mangoa). Itse sain tämän oikein, vaikka päällimmäisenä rommista jäikin mieleen vain se, miten tujua se oli :D St.Kittsillä oli tulopäivänämme äänestyspäivä, mikä tarkoitti sitä, että missään ei saanut myydä alkoholia. Saisimme siten vain maistella rommeja tänään, sillä niitä ei ollut mahdollista myydä.

Plantaasin vanha kylpyamme

Sisäpiha

Näkymät ihan ok

 Koko kierroksen aikana saimme maisteltavaksi mangorommin lisäksi lime-, kahvi- sekä spiced-rommia. Mahdollisuutena olisi ollut myös maistaa harsh-rommia, mutta ajattelin ettei se olisi niinkään järkevä ajatus, sillä rommit tuntuivat sen verran vahvoilta. Pian selvisi myöskin syy. Meidän maistelemat rommit kun olivat 72-prossasia, joten ei ihmekään jos alkoi vähän jo päässä tuntumaan.

Spiced-rommi.

Rommimaistelun jälkeen suuntasimme takaisin bussiin ja suuntasimme kohti satamaa. Tulimme hieman eri reittiä takaisin, joten sain räpsittyä muutamia kuvia lisää ennen laivaan paluuta.

Karibialaisten suosima bisse, josta he ovat erittäin ylpeitä

 Laivalla menimme viemään ylimääräiset tavarat hyttiin, jonka jälkeen suuntasimme syömään välipalaa (supistettu lounaspöytä). Sieltä suunnattiin kannelle ottamaan kuvia maisemista, sekä auringonlaskusta.

 Ilta jatkui siitä tuttuun malliin, ensin salille ja sieltä pienen puuteroinnin jälkeen syömään. Tarkoituksenani oli ottaa kuvia joka ilta syömistäni ruuista, sillä ne todella maistuivat yhtä hyviltä kun näyttivät, mutta jostain syystä edessä oli aina tyhjä lautanen ennen kuin muistin kuvaa ottaa.. Tässä kuitenkin yksi illan ruokalajeista, eli perus kana-caesar.

 Myöhemmin jatketaan. Huomenna tj tasan kuukausi, ja hieman tuntuu että loppuajan tulen tykittämään tänne hieman enemmän asiaa, sillä tuntuu että vielä vaikka mistä on jäänyt kirjoittamatta!

Kirjoittelemisiin,
Pia

Karibia part 1: 13-14.2

Jälleen yhden lumimyrskyn riehuessa ulkona, on sopiva aika palata muistelemaan viime viikon reissuani Karibian lämpöön. Koska reissulla tapahtui kaikkea jännää ja koska kuvia on sen verran paljon, päätin jakaa tämän postauksen suosiolla useampaan osaan. 

Tämänhetkinen näkymä ikkunasta, mä lähden takasin Karibialle ihan hetikohta..

Day 1. 13.2.2015

Aamu starttasi ERITTÄIN aikaisin, sillä taksi tuli noutamaan kello 4:00. Parina edellisenä päivänä jouduttiin tosin elämään pienen jännityksen kanssa, sillä perjantaille oli luvattu kunnon lumimyrsky (just another day in the Canadian winter), joten suurin osa taksifirmoista ei ottanut tilauksia vastaan ollenkaan. Täällähän tosiaan taksin tilaaminen ei hoidu yhtä näppärästi kuin Suomessa, sillä alueelle yhteistä taksikeskusta ei ole olemassa, vaan jokaiseen firmaan pitää soittaa erikseen. Ehdin tästä jo moneen otteeseen valittaa poikaystävällekin (terveiset Taksi Helsingille, teitä tuli ikävä..) Onnistuin kuitenkin löytämään yhden taksifirman, jonka kautta onnistuin tekemään netissä tilauksen ja se meni ainakin sähköpostivahvistuksesta päätellen perille. Perjantaiaamuna jännitin kuitenkin vielä, oliko tilaus nyt varmasti mennyt eteenpäin. Kyseisellä Casino Taxilla on appi, jonka ladatessaan saa reaaliaikaiset tiedot taksivarauksesta. Noin 3:45 näytölle ilmestyi ilmoitus, jonka mukaan taksi oli määrätty tilaukselle ja pian pystyin näytöltä seuraamaan taksin liikkumista kartalla. Näin ollen pystyin saapumaan ulos tasan samalla hetkellä kun taksi kurvasi pihaan ja liikkelle lähdettiin jo 3:50! Tällainen systeemi pitäisi saada Suomeenkin.

Nappasimme kaverini kyytiin downtownista ja suuntasimme kentälle. Taksikuski oli erittäin mukava ja antoi paljon vinkkejä matkaamme varten sekä neuvoi mihin meidän tulisi kentällä suunnata. Halifaxin lentokentällä kun voi nimittäin tehdä maahantulotarkastuksen Jenkkeihin jo täällä päässä, jolloin säästää aikaa sitten Jenkkien päässä. Pian matkalaukut olivat menossa ruumaan ja jonotettiin pääsyä turvatarkastukseen ja board controliin. Mun lipussa vain oli pikku yllätys, sillä lentoyhtiö oli valinnut mut randomisti "full body scaniin". Aluksi mietin että mitäköhän se tarkoittaa ja mielikuviin nousi jo kuva tädistä joka vetelee kumihanskoja käteen ja pyytää riisumaan vaatteet. Hätä ei kuitenkaan ollut tämännäköinen, sillä mun tarvitsi vain astua kokovartaloskanneriin, nostaa kädet pään yläpuolelle ja pysyä paikoillani kolme sekuntia. Näiden lisäksi käsimatkatavarat tutkittiin hieman normaalia tarkemmin, mutta  siinä kaikki. Tämä samainen kokovartaloskanneri tuli matkan aikana erittäin tutuksi, sillä Jenkkien päässä siihen joutui aikalailla jokaikinen kerta.

Turvatarkastuksen ja muiden muodollisuuksien jälkeen suuntasimme kohti lähtöporttia ja nappasimme aamupalaa Tim'siltä. Maahantulotarkastuskin oli paljon epämuodollisempi kuin olin odottanut ja virkailijan mukaan annoin ihan turhan paljon infoa matkan kulusta, uups :D Kone lähti kohti Philadelphiaa kello 6:35, jonne saavuttiin 8:35 paikallista aikaa. Täytyy tähän väliin sanoa, että yksi asia mistä nautin kaikkien lentojen aikana oli ilmaiset virvoitusjuomat, joita tarjottiin jokaisella lennolla, määränpäästä riippumatta. Philadelphian kentällä haettiin matkalaukut (varmaan ainoina koneesta) ja seikkailtiin hetki, ennen kuin löydettiin oikeaan terminaaliin. Terminaalissa odotti kuitenkin "kiva" ylläri. Emme voineet checkata sisään koneeseen, kuin vasta kahdeksan tuntia ennen koneen lähtöä (layover 12h). Tämä tarkoitti noin neljän tunnin venausta terminaalin aulassa. Toisin kuin meillä kotona Helsinki-Vantaalla, tällä kyseisellä kentällä kaikki kaupat, kioskit ja ravintolat olivat vasta turvatarkastuksen JÄLKEEN. Onneksi oli ilmainen wi-fi, jonka avulla katsottiin sitten yksi Netflix-leffa (joka tosin pätki vähän väliä, kun wi-fissä oli puolen tunnin aikaraja, sitten piti kirjautua takaisin sisään). Selvisimme neljästä tunnista kylmillä penkeillä ja pääsimme lastaamaan kamat koneeseen. Nopeasti turvatarkastuksen läpi ja SYÖMÄÄN! Siinä vaiheessa päivää (n. 13:00) alkoi olla jo aivan karmiva nälkä, joten suunnattiin suoraan kentän food courtille safkaamaan. Saatiin tuhlattua noin kaksi tuntia aikaa syömiseen ja ravintola-alueella hengailuun, mutta sen jälkeen oli pakko päästä ylös. Kiertelimme lopulta kenttää ja sen kauppoja ristiin rastiin, kunnes noin kuuden aikaan luovutettiin ja lysähdettiin istumaan portin viereisille penkeille. 

Matka kohti Charlottea starttasi 20:45, jonne saavutiin noin 22:30 paikallista aikaa. Käytiin vielä tiskiltä tarkistamassa, että meniväthän meidän laukut suoraan seuraavan aamun koneeseen, ennen kuin napattiin taksi hotellille. Sinne päästyämme, tosiaan tajuttiin, ettei meidän hotelli ollutkaan hotelli, vaan pikemminkin motelli. Erittäin kylmä ja äänekäs motelli. Meidän huone sijaitsi parkkipaikoitusalueella, ja kaikki sieltä kuuluvat äänet kulkeutuivat meidän huoneeseen. Vaikka huone siinä yön pimeydessä vaikuttikin ihan perussiistiltä, kiitin onneani, että meidän tarvitsi viettää siellä vain yksi yö. Eritoten, koska olin pakannut vain pienen yöpuvun mukaan (t-paita ja shortsit) ja huoneessa oli tosiaan turkasen kylmä, palelin koko yön, eikä nukkumisesta tullut oikeastaan mitään. Huoneen minijääkaappi hurisi todella kovaa ja yhdessä vaiheessa yötä herään siihen että joku yrittää omalla (väärällä) kortillaan meidän huoneeseen. Jep. Sen jälkeen nukuttiin toinen silmä auki. 

Day 2. 14.2.2015

Aamulla herätyskello vihdoin soi ja pääsin nousemaan jääkalikkana ylös sängystä. Pakattiin nopeasti kamat kasaan, jonka jälkeen suunnattiin motellin aamupalalle. Oma aamupala jäi melko köyhäksi (yksi muffinssi), sillä siihen aikaan aamusta ja erittäin väsyneenä ei mikään muu mennyt kurkusta alas. Noin 6:30 motellin ilmainen shuttle-bussi heitti meidät kentälle. Pääsimme nopeasti turvatarkastuksesta läpi ja suuntasimme portille. Kaveri vaikutti olevan vielä hieman unenpöpperössä, sillä hänellä kesti hetki tajuta ettei oltukaan Philadelphian kentällä. Lähtöä odotellessa sai kuitenkin seurata upeaa auringonnousua kentällä.

Auringonnousu Charlotten kentällä

Kello 8:00 kone starttasi kohti lämpöä, ja viimeinen etappi kohti San Juania alkoi. Vaikka yritin kaikkeni mukaan nukkua koneessa, tyydyin pelaamaan tabletilla ja räpsimään kuvia maisemista.

Kohti Puerto Ricoa!

Matka sujui yllättävän nopeasti ilmaisesta kokiksesta nauttien ja Candy Crush Soda Sagaa pelaillen, mutta rantaviivan tullessa näkyviin innostus nousi aivan uusiin ulottuvuuksiin. Täytyy nimittäin myöntää, että alkumatka oli mennyt lähinnä stressatessa ensin kentälle pääsyä, sitten jatkolentojen kanssa ja muiden mahdollisten kommervenkkien kanssa, joten tuntui ihanalta vihdoin ja viimein päästä kohteeseen!

Rantaviiva näkyy jo!

Koneesta päästyämme pyrimme pääsemään taas wi-fin ulottuvuuksiin, mutta harmiksemme San Juanin kentällä ei ilmaista wi-fiä ollut. Kanadan sim-korttimme olivat tosiaan lakanneet toimimasta heti kun kone nousi ilmaan, mikä tarkoitti ettei meitä saanut kinni millään tavalla. San Juan oli kirjaimellisesti kuuma ja kostea, sillä lämpöä oli noin +30 astetta ja vettä satoi taivaalta kaatamalla. Nappasimme taksin satamaan ja laivaan pääsimmekin nousemaan aikalailla samantien. Olimme alunperin suunnitelleet ostavamme pari pulloa viiniä laivaan (ainoastaan sallittu), mutta nähtyämme hinnat päätimme selvitä ilmankin :D  Laivalla matkatavaramme tuotaisiin jossain vaiheessa hyttiimme, joten veimme käsimatkatavarat hyttiin ja suuntasimme lounaalle. Itselläni oli aivan jäätävä nälkä, joten tyydyin vetämään kolmen vai neljän ruokalajin lounaan heti alkuunsa :D Satuimme myös nappaamaan Bahama Mamat lounaalla, vaikka tarkoitus ei ollutkaan. Kyseessä oli pienehkö puheiden tulkintaero. 

Alkuillasta sade kuitenkin lakkasi ja pääsimme ottamaan kannelta kuvia ympäröivästä San Juanista. Puerto Ricoa kun emme pääsisi tutkimaan ollenkaan paluupäivänä, sillä meidän pitäisi lähteä laivalta suoraan kentälle aamulla. 

Bahama mama väriä vaihtavassa lasissa

Laivan centrum

Illallinen alkoi 20:30 ja vaikka aluksi pelkäsin, että tuo aika olisi aivan liian myöhään, huomasin olevani jopa vielä hieman täynnä lounaasta :D Kolmen ruokalajin illallisella kuitenkin mentiin, mutta illallisen jälkeen aikalailla kaaduttiin suoraan sänkyyn keräämään voimia ensimmäistä kunnollista päivää varten. Jatkoa seuraa..

-Pia