Jälleen yhden lumimyrskyn riehuessa ulkona, on sopiva aika palata muistelemaan viime viikon reissuani Karibian lämpöön. Koska reissulla tapahtui kaikkea jännää ja koska kuvia on sen verran paljon, päätin jakaa tämän postauksen suosiolla useampaan osaan.
 |
| Tämänhetkinen näkymä ikkunasta, mä lähden takasin Karibialle ihan hetikohta.. |
Day 1. 13.2.2015
Aamu starttasi ERITTÄIN aikaisin, sillä taksi tuli noutamaan kello 4:00. Parina edellisenä päivänä jouduttiin tosin elämään pienen jännityksen kanssa, sillä perjantaille oli luvattu kunnon lumimyrsky (just another day in the Canadian winter), joten suurin osa taksifirmoista ei ottanut tilauksia vastaan ollenkaan. Täällähän tosiaan taksin tilaaminen ei hoidu yhtä näppärästi kuin Suomessa, sillä alueelle yhteistä taksikeskusta ei ole olemassa, vaan jokaiseen firmaan pitää soittaa erikseen. Ehdin tästä jo moneen otteeseen valittaa poikaystävällekin (terveiset Taksi Helsingille, teitä tuli ikävä..) Onnistuin kuitenkin löytämään yhden taksifirman, jonka kautta onnistuin tekemään netissä tilauksen ja se meni ainakin sähköpostivahvistuksesta päätellen perille. Perjantaiaamuna jännitin kuitenkin vielä, oliko tilaus nyt varmasti mennyt eteenpäin. Kyseisellä Casino Taxilla on appi, jonka ladatessaan saa reaaliaikaiset tiedot taksivarauksesta. Noin 3:45 näytölle ilmestyi ilmoitus, jonka mukaan taksi oli määrätty tilaukselle ja pian pystyin näytöltä seuraamaan taksin liikkumista kartalla. Näin ollen pystyin saapumaan ulos tasan samalla hetkellä kun taksi kurvasi pihaan ja liikkelle lähdettiin jo 3:50! Tällainen systeemi pitäisi saada Suomeenkin.
Nappasimme kaverini kyytiin downtownista ja suuntasimme kentälle. Taksikuski oli erittäin mukava ja antoi paljon vinkkejä matkaamme varten sekä neuvoi mihin meidän tulisi kentällä suunnata. Halifaxin lentokentällä kun voi nimittäin tehdä maahantulotarkastuksen Jenkkeihin jo täällä päässä, jolloin säästää aikaa sitten Jenkkien päässä. Pian matkalaukut olivat menossa ruumaan ja jonotettiin pääsyä turvatarkastukseen ja board controliin. Mun lipussa vain oli pikku yllätys, sillä lentoyhtiö oli valinnut mut randomisti "full body scaniin". Aluksi mietin että mitäköhän se tarkoittaa ja mielikuviin nousi jo kuva tädistä joka vetelee kumihanskoja käteen ja pyytää riisumaan vaatteet. Hätä ei kuitenkaan ollut tämännäköinen, sillä mun tarvitsi vain astua kokovartaloskanneriin, nostaa kädet pään yläpuolelle ja pysyä paikoillani kolme sekuntia. Näiden lisäksi käsimatkatavarat tutkittiin hieman normaalia tarkemmin, mutta siinä kaikki. Tämä samainen kokovartaloskanneri tuli matkan aikana erittäin tutuksi, sillä Jenkkien päässä siihen joutui aikalailla jokaikinen kerta.
Turvatarkastuksen ja muiden muodollisuuksien jälkeen suuntasimme kohti lähtöporttia ja nappasimme aamupalaa Tim'siltä. Maahantulotarkastuskin oli paljon epämuodollisempi kuin olin odottanut ja virkailijan mukaan annoin ihan turhan paljon infoa matkan kulusta, uups :D Kone lähti kohti Philadelphiaa kello 6:35, jonne saavuttiin 8:35 paikallista aikaa. Täytyy tähän väliin sanoa, että yksi asia mistä nautin kaikkien lentojen aikana oli ilmaiset virvoitusjuomat, joita tarjottiin jokaisella lennolla, määränpäästä riippumatta. Philadelphian kentällä haettiin matkalaukut (varmaan ainoina koneesta) ja seikkailtiin hetki, ennen kuin löydettiin oikeaan terminaaliin. Terminaalissa odotti kuitenkin "kiva" ylläri. Emme voineet checkata sisään koneeseen, kuin vasta kahdeksan tuntia ennen koneen lähtöä (layover 12h). Tämä tarkoitti noin neljän tunnin venausta terminaalin aulassa. Toisin kuin meillä kotona Helsinki-Vantaalla, tällä kyseisellä kentällä kaikki kaupat, kioskit ja ravintolat olivat vasta turvatarkastuksen JÄLKEEN. Onneksi oli ilmainen wi-fi, jonka avulla katsottiin sitten yksi Netflix-leffa (joka tosin pätki vähän väliä, kun wi-fissä oli puolen tunnin aikaraja, sitten piti kirjautua takaisin sisään). Selvisimme neljästä tunnista kylmillä penkeillä ja pääsimme lastaamaan kamat koneeseen. Nopeasti turvatarkastuksen läpi ja SYÖMÄÄN! Siinä vaiheessa päivää (n. 13:00) alkoi olla jo aivan karmiva nälkä, joten suunnattiin suoraan kentän food courtille safkaamaan. Saatiin tuhlattua noin kaksi tuntia aikaa syömiseen ja ravintola-alueella hengailuun, mutta sen jälkeen oli pakko päästä ylös. Kiertelimme lopulta kenttää ja sen kauppoja ristiin rastiin, kunnes noin kuuden aikaan luovutettiin ja lysähdettiin istumaan portin viereisille penkeille.
Matka kohti Charlottea starttasi 20:45, jonne saavutiin noin 22:30 paikallista aikaa. Käytiin vielä tiskiltä tarkistamassa, että meniväthän meidän laukut suoraan seuraavan aamun koneeseen, ennen kuin napattiin taksi hotellille. Sinne päästyämme, tosiaan tajuttiin, ettei meidän hotelli ollutkaan hotelli, vaan pikemminkin motelli. Erittäin kylmä ja äänekäs motelli. Meidän huone sijaitsi parkkipaikoitusalueella, ja kaikki sieltä kuuluvat äänet kulkeutuivat meidän huoneeseen. Vaikka huone siinä yön pimeydessä vaikuttikin ihan perussiistiltä, kiitin onneani, että meidän tarvitsi viettää siellä vain yksi yö. Eritoten, koska olin pakannut vain pienen yöpuvun mukaan (t-paita ja shortsit) ja huoneessa oli tosiaan turkasen kylmä, palelin koko yön, eikä nukkumisesta tullut oikeastaan mitään. Huoneen minijääkaappi hurisi todella kovaa ja yhdessä vaiheessa yötä herään siihen että joku yrittää omalla (väärällä) kortillaan meidän huoneeseen. Jep. Sen jälkeen nukuttiin toinen silmä auki.
Day 2. 14.2.2015
Aamulla herätyskello vihdoin soi ja pääsin nousemaan jääkalikkana ylös sängystä. Pakattiin nopeasti kamat kasaan, jonka jälkeen suunnattiin motellin aamupalalle. Oma aamupala jäi melko köyhäksi (yksi muffinssi), sillä siihen aikaan aamusta ja erittäin väsyneenä ei mikään muu mennyt kurkusta alas. Noin 6:30 motellin ilmainen shuttle-bussi heitti meidät kentälle. Pääsimme nopeasti turvatarkastuksesta läpi ja suuntasimme portille. Kaveri vaikutti olevan vielä hieman unenpöpperössä, sillä hänellä kesti hetki tajuta ettei oltukaan Philadelphian kentällä. Lähtöä odotellessa sai kuitenkin seurata upeaa auringonnousua kentällä.
 |
| Auringonnousu Charlotten kentällä |
Kello 8:00 kone starttasi kohti lämpöä, ja viimeinen etappi kohti San Juania alkoi. Vaikka yritin kaikkeni mukaan nukkua koneessa, tyydyin pelaamaan tabletilla ja räpsimään kuvia maisemista.
 |
| Kohti Puerto Ricoa! |
Matka sujui yllättävän nopeasti ilmaisesta kokiksesta nauttien ja Candy Crush Soda Sagaa pelaillen, mutta rantaviivan tullessa näkyviin innostus nousi aivan uusiin ulottuvuuksiin. Täytyy nimittäin myöntää, että alkumatka oli mennyt lähinnä stressatessa ensin kentälle pääsyä, sitten jatkolentojen kanssa ja muiden mahdollisten kommervenkkien kanssa, joten tuntui ihanalta vihdoin ja viimein päästä kohteeseen!
 |
| Rantaviiva näkyy jo! |
Koneesta päästyämme pyrimme pääsemään taas wi-fin ulottuvuuksiin, mutta harmiksemme San Juanin kentällä ei ilmaista wi-fiä ollut. Kanadan sim-korttimme olivat tosiaan lakanneet toimimasta heti kun kone nousi ilmaan, mikä tarkoitti ettei meitä saanut kinni millään tavalla. San Juan oli kirjaimellisesti kuuma ja kostea, sillä lämpöä oli noin +30 astetta ja vettä satoi taivaalta kaatamalla. Nappasimme taksin satamaan ja laivaan pääsimmekin nousemaan aikalailla samantien. Olimme alunperin suunnitelleet ostavamme pari pulloa viiniä laivaan (ainoastaan sallittu), mutta nähtyämme hinnat päätimme selvitä ilmankin :D Laivalla matkatavaramme tuotaisiin jossain vaiheessa hyttiimme, joten veimme käsimatkatavarat hyttiin ja suuntasimme lounaalle. Itselläni oli aivan jäätävä nälkä, joten tyydyin vetämään kolmen vai neljän ruokalajin lounaan heti alkuunsa :D Satuimme myös nappaamaan Bahama Mamat lounaalla, vaikka tarkoitus ei ollutkaan. Kyseessä oli pienehkö puheiden tulkintaero.
Alkuillasta sade kuitenkin lakkasi ja pääsimme ottamaan kannelta kuvia ympäröivästä San Juanista. Puerto Ricoa kun emme pääsisi tutkimaan ollenkaan paluupäivänä, sillä meidän pitäisi lähteä laivalta suoraan kentälle aamulla.
 |
| Bahama mama väriä vaihtavassa lasissa |
 |
| Laivan centrum |
Illallinen alkoi 20:30 ja vaikka aluksi pelkäsin, että tuo aika olisi aivan liian myöhään, huomasin olevani jopa vielä hieman täynnä lounaasta :D Kolmen ruokalajin illallisella kuitenkin mentiin, mutta illallisen jälkeen aikalailla kaaduttiin suoraan sänkyyn keräämään voimia ensimmäistä kunnollista päivää varten. Jatkoa seuraa..
-Pia
