Syksy meni ohi yhdessä hujauksessa ja kaksi päivää sitten kone suuntasi Helsinki-Vantaalta kohti Halifaxia. Matka tänne asti ja ekat kaksi päivää ovat olleet erittäin tapahtumarikkaita ja tuntuu että turpaan on tullu vähän joka suunnasta..
Matkani tosiaan alkoi perjantaina, jolloin suuntasin Icelandairin lennolla Reykjavikin ja Toronton kautta Halifaxiin. Ongelmat alkoivat jo heti ensimmäisemmä etapilla, kun kone joutui pyörimään hetken kentän ympärillä ennen kuin pääsi laskeutumaan kentälle. Odottaessani jatkolentoa Torontoon, boardingin piti alkaa 18.30, joten eipä ollut aikaa syödä, käydä vessassa tai tehdä mitään muutakaan. Niimpä siis riensin lähtöportille vain joutuakseni odottamaan siellä lähes puoli tuntia ylimääräistä ennen kuin boarding aloitettiin. Lento Torontoon lähti 45min myöhässä Reykjavikista. Koneessa kysyin lentoemänniltä tulenko ehtimään koneeseen siinä vaiheessa kun näytti siltä että kone laskeutuu 18.25 ja lentoni lähti 19.20. Lentoemo vastasi, että ajan pitäisi riittää, mutta joutuisin juoksemaan. Lopulta pääsin koneesta ulos noin 18.35 ja juoksin antulotarkastukseen ja hihnalle odottamaan laukkua ruumasta. Jota ei vaikuttanut kuuluvan. Hetken jo pelkäsin, että laukkuni olisi jäänt matkan varrelle, mutta vihdoin sekin hihnalle selviytyi. Lisää juoksua connections-tiskille ajan näyttäessä 19.15 ja jatkolento missattu. Haluaisin tässä vaiheessa kiittää tiskin Adam-virkailijaa, joka onnistui hommaamaan mulle paikan jatkolennolta ja onnistui muutenkin piristämään ERITTÄIN pitkää päivää. Ekaa kertaa koko matkustamisen aikana tuli siis hetki, jolloin pystyin istahtamaan alas ja odottamaan boardingin alkamista.
Tässä välissä piti tosin lähettää viestiä yliopistolle, etten tulekaan aiemmalla lennolla, vaan tarvitsisin kyydin lennolle vasta 00.30 aikoihin aamuyöstä. Halifaxin lento lähti sekin 15min myöhässä, mutta myötätuulen ansiosta saavuimme Halifaxiin aikataulusta edellä 00.14. Haettuani laukun, siirryin Ground Transportation tiskille ilmoittamaan tulostani ja kyytini soitettiin mulle. Menin ulos odottamaan ja hämmästyin siitä miten KYLMÄ ulkona olikaan. Voin sanoa että pakkanen tuntuu täällä huomattavasti tiukemmalta kuin kotona. Odoteltuani yli puoli tuntia kylmässä palasin sisälle kysymään kyytini tilaa. No kappas, oli ollut kommunikaatiokatkos ja kuski on kentällä 15min päästä. Tiskin miehet kehuivat mun olevan superkärsivällinen, mutta oisitpa vaan tienneet että 24 tunnin valvomisen jälkeen lli vain erittäin "I don't give a fuck" olotila :D
Klo 1.15 kuski vihdoin saapui ja matka yliopistolle alkoi. Nukkumaan pääsin noin 2.30.
Seuraavana aamuna lähdin kämppiksen kanssa ostarille hankkimaan tarpeellisia kamoja ja hommaamaan kanadalaisen puhelinliittymän. Surprisesurprise, sellaistahan ei saa jos ei löydy luottokorttia (ja mähän venytin sen hankintaa niin pitkälle, etten sitä enää saa - ainakaan helposti), joten piti hankkia superkallis prepaid. Täällä on tuntuu moni asia olevan kallista, mutta 57,50CAD prepaidista oli ihan naurettavaa (sisältää 200mb dataa, rajattomat tekstarit, myös ulkomaille ja 150 min paikallispuheluita). Eilinen päivä meni oikeastaan kokonaan shoppailuun ja saa nähdä milloin totun siihen, että kassalla hintaan lisätään 15% vero.
Noh, tänään Halifaxiin ja ilmeisesti koko Kanadaan oli luvattu kunnon lumimyrsky, joten aattelin vaan pysyä huoneessa ja käydä ehkä hakemassa mun opiskelijakortin kirjastosta. Kuitenkin, 12.40 hälytyssireenit pamahtaa päälle ja tulee käsky evakuoida rakennus. Nappaan kännykän, avaimet ja takin mukaan ja sännätään kämppiksen kanssa portaisiin ja aulaan. Pian kuulutus muuttuu, että ei tarvitsekaan evakuoida vaan pysyä paikoillaan ja odottaa lisäohjeita. Kellään ei tunnu olevan hajuakaan mitä tapahtuu, mutta palomiehet saapuivat paikalle, ja pääsy asuntolaan estettiin. Venailtiin joku 2h, ennen kuin päätettiin kokeilla jos asuntoon pääsisi jotain toista kautta. Selviää, että koko paikka on shutdownissa, koska 11.kerroksessa oli pamahtanut sprinklerit päälle ja asuntola tulvii vedessä. Odotellaan vähän lisää, kunnes noin kolmen aikaan saadaan tieto että menee vielä noi 1-2h, sillä sähkömiesten pitää varmistaa, että asuntola on turvallinen ja vettä on edelleen käytävillä. Neljän maissa taas uusi kuulutus, että vahingot ovat pahimmillaan South-siden puolella (eli juuri meidän kämpän puolella), mutta sähköasentajat ovat todenneet asuntolan turvalliseksi, vielä menisi kuitenkin noin 45min, että käytävät saataisiim tyhjemmäksi vedestä. Tässä vaiheessa iski paniikki, koska mulla oli tietenki läppäri, tabletti ynnä muut kamat huoneessa, jonka pelkäsi olevan veden valtaama. 16.45 päästii vihdoin asuntoon, joka oli onneksi säästynyt täysin vedeltä!
Huomenna koulu alkaa ihan kunnolla, ja mua ei yhtään haittaisi, jos nää vastoinkäymiset loppuis vähäks aikaa..
